Fiiliksiä loman loppumisesta

Huh - mikä helle! Aiemmassa postauksessani kerroin, miten jätettiin P:n kanssa ulkomaanmatka tänä kesälomana väliin kokonaan. Etelän lämmöt kerrankin löysivät tiensä Suomeen saakka ja kotosohvalta voitiin fiilistellä köyhän miehen Espanjan lomaa. 

Huomenna paluu töihin kolmen viikon lomalta ja oloneuvoksena olemiselta. Varsinaisesti kevyttä laskeutumista takaisin arkeen tuskin on tiedossa - minua tuurannut työkaveri aloitti oman kesälomansa nyt ja minä palaan töihin hoitamaan oman tonttini ja siihen lisäksi hänen tonttinsa. Jau. Seuraavat kolme viikkoa kulunnee siis varsin tiiviisti työpöydän ääressä ja katkeamattomalla teekupilla.

Onneksi pidin kesälomaa nyt vain kolme viikkoa. En edes halua kuvitella, kuinka tuskaiselta tuntuisi palata takaisin työmoodiin lomamoodista pidemmän tauon jälkeen. Nyt jo joudun ottamaan vippaskonstit käyttöön selvitäkseni työpöydän ääreen huomenna aamulla. Toistaiseksi käytössä seuraavat:

• melatoniinitabletti nopeuttamaan nukahtamista 
• hiukan myöhäisempi aamuherätys normaaliin nähden (7.30-8.00, en ole vielä päättänyt) 
• extrahyvä lounas (kanapasta kasviksilla) 
• pikkuhyvää töihin teen kanssa (raparperimuffinsit) 
• jätski pakkasessa odottamassa sitä hetkeä, kun könyn huomenna kotiin.

Lohduttava näkökulma töihinpaluuseen liittyen on kuitenkin se, että toimistossa sisälämpötila pyörii tasaisessa 23 celsius-asteessa. Kotona tuntuu tällä hetkellä olevan aivan sama, pitääkö parvekkeen ovea auki vai kiinni. Sisällä on non-stop sauna joka tapauksessa. No, työhönpaluu-stressi loppuu varmasti samalla hetkellä, kun avaan työpaikan oven. Mitäpä sitä turhaan tämän enempää stressaamaan tulevaa - aina voi ainakin toivoa, että heinäkuun loppupuoli olisi hieman hiljaisempaa töissä. Fingers crossed!