Säästämisestä

Säästäminen. Tästä aiheesta on varmaankin melko vaikea tehdä mediaseksikästä. Itselleni kuitenkin kovin tärkeä aihe, josta välillä paasaan (kyllä, valitettavasti) lähipiirinikin uuvuksiin. Tekstiä syntyi jo pelkästään säästämishistoriastani sen verran, että sijoittamiseen liittyvät ajatukset taidan jättää toiseen postaukseen kokonaan.

Niin kuin monessa säästämis- ja sijoittamisaiheisessa blogissa peräänkuulutetaan, säästämisen (ja sijoittamisen!) opit olisi hyvä saada jo lapsuudessa kotona. Usein kotona opittu malli seuraa perässä. Jos oma tilanteesi lapsuuden opetuksiin liittyen on yhtä kehnolla tolalla mitä minun, niin ei hätä ole vielä tämännäköinen. Omiin kulutustottumuksiin ja sijoitusratkaisuihin voi tehdä vielä aikuisenakin muutoksia. 

Olen kasvanut suurimman osan elämästäni yksinhuoltajaperheessä, jossa rahat tuntui olevan aina enemmän tai vähemmän tiukalla. Välillä oli kausia, jolloin syötiin kaurapuuroa ja hernekeittoa pääsääntöisesti ruoaksi ja välillä isän tekemien ylityökausien yhteydessä ruokakaupasta tuotiin kotiin herkkuja. Sanomatta varmaankin selvää, että isäni ei sijoittanut. Yhtä kaikki, arvokkaita kokemuksia nyt aikuisena, vaikka lapsena ja teini-ikäisenä haaveilikin merkkivaatteiden ja ulkomaanmatkojen perään. Omaa rahaa sai onneksi käyttöön, kun menin heti 15-vuotiaana kesätöihin ja siitä lähtien työskentelin kesät tekemällä vähän sitä sun tätä; kirjakaupan kassalla, terästehtaalla, torimyyjänä jne. Rahaa en kuitenkaan osannut tuossa kohtaa laittaa säästöön mitään pidemmän tähtäimen suunnitelmaa varten, kuten esimerkiksi omistusasuntoon. Käytin rahoja aina pitkin talvikautta odottaen seuraavaa kesää.

18-kesäisenä muutin silloisen poikaystäväni kanssa saman katon alle, ja rahan merkitys oikeastaan korostui vasta silloin. Ex-poikaystävä kävi armeijan ja tämän jälkeen oli töissä. Itse opiskelin vielä silloin viimeistä vuotta lukiossa ja omat rahat olivat melko tiukilla, mitä nyt edeltävän kesän palkoista oli jäänyt säästöön. Noin 1.5 vuoden päästä yhteenmuutosta huomasin olevani tilanteessa, jossa lusikat olivat menossa jakoon ja tililläni oli rahaa 600e uuden elämän aloittamiseen. Tämä taisi olla elämässäni hetki, jolloin päätin ensimmäisen kerran elämässäni ruveta säästämään puskuria elämän kolhuihin, jotta en ikinä enää joutuisi samaan tilanteeseen. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että olin turhankin naiivisti suhtautunut raha-asioihin ja erityisesti omaan säästämiseen, kun ei paljosta ollut, mistä säästää.

Onneksi matkassa oli hiukan onneakin. Olin viimeisen vuoden opiskellut sellaista alaa ammattikorkeakoulussa, jonka tiesin jättäväni kesken. Tästä johtuen olin hankkinut itselleni työpaikan ruokakaupasta, jossa oli mahdollisuus työskennellä täysillä tunneilla vielä kesänkin jälkeen. Uusi työni oli ehtinyt alkaa 3 päivää ennen eroa. En ollut siis jäämässä aivan puille paljaille, vaikkakin parin viikon päästä tullut ensimmäinen palkka oli vajaa. Toinen suuri onnenkantamoinen liittyi uuteen kotiini. Olin sattumalta tuttavan kautta bongannut yhden myymälän yläkerrasta itselleni asunnon. Asunnon vuokraaja omisti myymälätilan lisäksi koko talon ja vuokrasi siitä useampaa asuntoa edullisin hinnoin. Poikkeuksellista tälle oli, että ko. vuokranantaja ei vaatinut takuuvuokraa ollenkaan. Ilman uuden työn ja edullisen asunnon onnenkantamoista, olisin ollut todella pulassa rahatilanteeni kanssa.

Ensimmäisinä kuukausina kaupalta saamani palkka aika lailla kului kokonaan, kun tilanteeni vuoksi jouduin hankkimaan huonekaluja, siivoustarvikkeita jne. Muutama kuukausi muuttoni jälkeen tilanne tasapainottui ja tilistä rupesi jäämään rahaa säästöön. Näin jälkikäteen tuntuu, että elelin melkoisen sissinä, kun kuukausittaiset ruoka/bensa/huvituskuluni olivat 250e luokkaa, vuokra ja sähkökulut n. 350e siihen sitten vielä päälle. Nostin aina kuun alussa tuon 250e käteisenä ja en juurikaan käyttänyt pankkikorttia, jotta pysyin menoistani paremmin kartalla. Muistaakseni minusta ei juuri tuntunut siltä, että olisin mistään jäänyt budjettini vuoksi paitsi ja kuukausittaiset kiksit oli taattu, kun näki paljonko kaupan (pienestä) palkasta jäi säästöön. Tällä tavoin vietin välivuoden kaupalla ja mietin kuluneen vuoden aikana, mihin haluan jatko-opiskelemaan.

Nykyään olen budjettini kanssa jo huomattavasti löysempi, ja kuukausittaiset kokonaiskuluni pyörivät 1500-2000e välillä. Silloin tällöin suunnittelen pitäväni extreme säästökuukauden, jolloin rahaa ei käytettäisi mihinkään ylimääräiseen, mutta nyt en ole vielä päässyt ajatuksista tekoihin. Mukavuudenhalu on kasvanut ajan saatossa ja menot kasvaneet tulojen mukana.

Puskurin suhteen en ole löystänyt, vaan tileilläni on säästössä 3.5kk bruttotuloja vastaava summa koko ajan. On paljon helpompi nukkua yönsä nykyään, kun ei tarvitse stressata raha-asioiden puolesta, vaan tietää, että pienemmän tai isommankin kriisin kohdatessa pankkitili tuo joksikin aikaa turvaa vielä, vaikka muu rahantulo loppuisikin.